(Puutarhaihmiset ovat, muuten, ilmeisesti ihan oma rotunsa. Väitteet hiljaisista ja juroista suomalaisista eivät todellakaan pidä paikkaansa siellä, missä tarjolla on taimia ja siemeniä. Kyseinen nainen ei ollut ainoa, jonka kanssa tänään vaihdoin kokemuksia ja odotuksia tulevalta kaudelta, vaikka koskaan aiemmin ei ollut tavattu - enkä kyllä omalla kasvomuistillani tunnistaisi myöskään jos uudestaan tavattaisiin.)
Lauantaina oli melko kaunis ilma, mutta oli niin paljon tekemistä Potagerin kanssa, että ruusun istutus jäi sunnuntaihin. Ja sunnuntaihan tietysti aukesi sateisena ja kylmänä, kuinka muutenkaan. Olin hieman googletellut ruusuntaimien istutusta ja lukemieni ohjeiden mukaisesti upotin taimen ensin veteen siksi aikaa, että puuhastelin istutuskuopan parissa. Kuopan kaivoin niin syväksi kuin minun käsivoimillani oli mahdollista, pohjalle laitoin salaojitukseksi hieman hörpylä-pörpylöitä (Miesihminen väittää, ettei se ole niiden virallinen nimi, mutta minusta se on ihan hyvä).
Koska kalkki jäi hankkimatta, ja ruusu ilmeisesti tykkää kalkista, käytin mullan seassa myös tuhkaa. Sitten taimi kuoppaan, juuret mahdollisimman suoraan, kuopan täyttäminen mullalla ja istutuskorkeus sellaiseksi, että kasvi jää maanpintaa korkeammalle. En tiedä olisiko sitä pitänyt vielä myös leikata.
 |
| Taas on horisontti ihanasti kuvassa lintallaan |
Potager on nyt myllättu, tuhkattu ja lannoitettu. Reunojen merkitseminen ja penkkien tekeminen jäi ensi viikonlopuksi sateiseksi muuttuneen ilman takia.
Niin ja Albanian lennot on nyt ostettu! Miesihminen puolestaan aikoi laittaa neonkeltaiset kypärät molemmille tilaukseen, jotta päästään pian yhdessä myös mopoilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti