Elokuun helteet

Kesä alkoi lopultakin. Elokuu on ollut lämmin ja aurinkoinen, on päästy moottoripyöräilemään (Itä-Uudenmaan suunnalle) ja potager alkaa tuottaa satoa. Salaattia on syöty koko kesän ajan, samoin persiljaa ja sipulinvarsia, mutta nyt alkavat kypsyä myös herneet, sipulit ja toivottavasti pikkuhiljaa porkkanatkin. Retiisit ja "tavalliset sipulit" korjasin jo talteen, tosin retiisit jäivät onnettoman pieniksi ja rupisiksi. Porkkanaa pitäisi ehtiä vielä harventaa, ja potagerin ympäristö kaipaisi taas raivaamista, mutta krooninen aikapula vaivaa. Opinnotkin alkoivat eilen, ja lähes koko ensi viikko menee työmatkoilla.

Tältä potager kuitenkin näytti elokuun alkupuoliskolla.

Spagettikurpitsa on levittäytynyt jo laatikon ulkopuolelle, kesäkurpitsa yrittää vielä sinnitellä nurkassa

Ihana Jenkka tuottaa näin paljon satoa jo ensimmäisenä kesänä!

Lidlin ruusu ei sen sijaan oikein kukoista, tosin ympäristön siistiminen toisi sitä jo paljon paremmin esille

Salaattia on syöty koko kesän ajan, nyt se alkaa jo olla aika paksua ja pyrkii kukkimaan. Porkkana kaipaisi harvennusta.

Lehtikaaliaidastakin on osa jo päässyt lautaselle asti. Sipulit korjasin tämän kuvan ottamisen jälkeen.

Kehäkukka kukkii. Kevätsipuli sai jäädä vielä kasvamaan.

Yrttiruutu jäi tänä kesänä keskeneräiseksi. Kurkkuyrtti kasvoi odotettua isommaksi ja oli pettymys lukea, että sen käytössä kannattaakin olla varovainen, koska se rasittaa maksaa.

Fenkoli kukkii. Kuinkahan siitä saisi siemenet talteen? Vai olisiko parempi poistaa kukka, ettei se käytä energiaansa siihen?

Auringonkukka-aita on venähtänyt pitkäksi, kukkia ei vielä näy

Tuoksuherne tuoksuu nimensä mukaisesti. Hyvälle siis.

Kohta päästään herkuttelemaan oman maan herneillä

Riesa potagerin vartijana

Pihalla kypsyvät myös luumut

... ja omenat

... ja päärynät

Herkkuhyppykurkkukin kiipeää voimalla ylöspäin

Miesihminen oli järjestänyt mukavan maanantai-illan: iltauinti, smoothie ja lököttelyä riippumatossa. Niin ja yksi GT ;-)

Lomat on lusittu

Kesä on vierähtänyt siihen vaiheeseen, että lomat on nyt suurin piirtein lusittu (elokuussa käytän vielä opintoihini pari päivää ja joskus loka-marraskuulle viikon). Albanian matka oli onnistunut ja antoisa, siitä tulee jossain vaiheessa juttua toiseen blogiini.

Kotimaassa oli silläkin aikaa satanut, eikä se sade ole lakannut vieläkään. Potager oli kuitenkin puhjennut melkoiseen kukoistukseen.

Orvokit näyttivät kiukkuisilta :-)

Kurpitsapenkkikin meinaa jäädä pieneksi, vasemmalla on pari kesäkurpitsaa, oikealla kasvavat spagettikurpitsat.

Jenkassa on paljon raakileita.

Puolentoista viikon sademäärä. Asteikko loppui mutta mittariin vielä mahtui.

Villejä lupiineja

Niitä potagerin ympäristössä riittää.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, ovathan ne omalla tavallaan kauniita, etenkin teiden varsilla, kun ne muodostavat kauniin värisiä "mattoja". Potagerista yritin niitä kuitenkin kitkeä hieman vähemmäksi, koska muuten ne valtaavat koko paikan.

Lupiinien ja vuohenputkien välistä löytyi myös yllätys: villivadelma!

Päivä oli pitkästä aikaa sateeton ja muutenkin kesäinen, varjossakin hieman yli +20 C. Mutta sunnuntai kun oli, niin kaupunkiin piti palata. Vielä puolitoista viikkoa töitä ennen seuraavaa kesäloman pätkää.

Matalapainetta ja ohutta yläpilveä

... ja kevyt kesäsade? Ei vaan matalapainetta ja kunnon kuuroja. Ensimmäisen kerran elämässäni kuulin sateen tulevan. Vaikka koski kohisi toisella suunnalla niin toiselta, peltojen takaa nousi ihan omanlaisensa jyrinä. Hetken ehdin ihan kuivana katsella, kuinka muutaman sadan metrin päässä vettä tuli kaatamalla, kunnes pilvi tuli päälle ja tuli kiire katoksen alle.

Viikonloppu on ollut monin tavoin pettymys ja mieliala on kaikkea muuta kuin korkealla, eikä parempaa ole luvassa. Kovasti odottamani avoimetpuutarhat-päivä jää ilmeisesti väliin. Jotain pientä päivitystä kuitenkin potagerista:

Salaatit ja persiljat ovat kasvaneet kivasti. Salaatit ovat enimmäkseen kaupan ruukkusalaatteja, vain osa on siemenistä kasvatettuja. Retiisit, porkkanat ja retikat sekä fenkoli ovat siemenistä itse kasvatettuja. Samoin lehtikaaliaita, jonka takana Riesa ja Rasite päivystävät.

Purjot (oikeassa reunassa lusikan takana) ovat edelleen ohuen ohuita, hädin tuskin heinästä erottaa. "Tavallinen sipuli" sen sijaan on kasvanut hyvin. Vihersipulikin on nousussa, sen sijaan valkosipuleista ei itänyt kuin kolme. Sipuliruudun halkaisee kehäkukkapenkki.

Herneet ja pavut itivät tosi epätasaisesti. Tiilikäytävän vieressä on myös chilejä ja/tai paprikaa, joita en raskinut heittää menemään, mutta en saanut myöskään mahtumaan enää ruukkuihin. Hengissä, mutta eivät viihdy kylmässä savimaassa. Taustalla on tomaatteja, jotka alunperin oli haaveenani saada ison lasiruudun alle lämpimää seinustaa vasten (kasvihuoneen puutteessa) mutta jotka joutuivat tyytymään kylmään savimaahan nekin. On siellä mukana myös yksi (ja ainoa) hengissä selvinnyt avomaankurkku. Niiden takana pönöttää maissi, ja penkin halkaisee mangoldi.

Yrttiruutu on pahasti keskeneräinen. Kaikki siemenet eivät itäneet enkä ole päässyt ostamaan taimina kaipaamiani yrttejä (mm. laventeli, iisoppi ja erilaiset mintut).

Tässä koko potager näin kylmän kesäkuun lopussa:

Meijerin terassin ruukuissa olevista chileistä Long Slim on kukassa.

Normipäivä toimistolla

Kollega toi vierailukäynniltään tuliaisia:

Niin ne viherjutut vaan hiipivät nähtävästi työpaikallenikin :-)

Post-juhannus

Juhannus Kainuussa sujui kylmissä ja sateisissa merkeissä. Eikä kai sää ollut suosinut sen paremmin potageriakaan. Rikkaruohot olivat silti puhjenneet iloiseen kasvuun.

Matkan varrella ihmettelimme lupiinien valtavaa määrää. Ovathan ne kauniin värisiä, mutta tuntuvat valtaavan kaikki ojanpenkereet. Kuten myös potagerin ympäryksen. Tarkoitukseni oli ennen jussin viettoon lähtöä niittää ne alas, etteivät pääsisi ainakaan siementämään, mutta enpä ehtinyt. Enkä ehtinyt tai jaksanut eilisiltana pitkältä automatkalta palattuammekaan.

Ennen reissua istutetut taimet olivat pärjänneet hyvin, Vennyssä oli jo jopa raakileita.

Venny

Sen sijaan yhteen vanhoista herukkapensaista on iskenyt vaiva, jota ainakin Facebookin Puutarha ja piha -palstalla epäiltiin kirvojen aiheuttamaksi.

Juhannuspyhinä Sotkamossa ajellessamme törmäsimme Pekkiläntien ja Taikalähteenpolun risteyksessä tällaiseen näkymään:

Pre-juhannus

Alkukesä on ollut niin kylmä, ettei oikein mikään tunnu etenevän. Osaltaan etenemättömyyteen tietysti vaikuttaa sekin, että vain viikonloppuisin on aikaa puuhastella potagerissa. Ennen kesälomaviikkoa ja juhannuksen viettoon lähtöä saatiin kuitenkin jotain pientä tehtyä. Kolme V:tä eli vadelma, viherherukka ja viiniköynnös pääsivät lopulta maahan.

Jenkka

Venny

Hazaine Sladkii

Potageriin tein lähes viimeiset kylvöt (yrttiruutu jäi vielä kesken) ja kitkin pahimmat rikkaruohot.

Miesihmisen tuttava on luvannut käydä tarvittaessa kastelureissuilla.

Etenee kuin etana

Tämä kevät nimittäin. Vuosi sitten oli huikeita lämpötiloja, nyt ei ole kertaakaan käynyt yli +20 asteen.

Töiden lisäksi harmaita hiuksia aiheutti viime viikonloppuna myös muuan naisen elämään liittyvä terveysongelma. Menin jo torstai-iltana Miesihmisen luo, mutta vointi oli huono, ja perjantaina sitten passitettiinkin työterveydestä päivystykseen. Muutaman tunnin odotuksen ja hoitotoimenpiteen jälkeen päästettiin kyllä takaisin kotiin, mutta perjantai-iltana en arvannut (enkä olisi jaksanutkaan) isommin enää rehkiä.

Lauantaina kävimme Mäntsälässä Keuda Kukka & Puutarhassa. Ihme kyllä, mitään ei tarttunut kuitenkaan mukaan. Iltapäivällä touhusin jonkin verran potagerissa, mutta en vieläkään uskaltanut tehdä kovin raskaita tehtäviä, joten tulos jäi aika vähäiseksi. Sunnuntaina sitten sainkin jotain tehtyä: istutin spagetti- ja kesäkurpitsat (+ jättikurpitsan, joka maanantaina kuitenkin näytti nuokahtaneelta); kylvin porkkanan ja retiisin; kylvin auringonkukka-aidan yhdelle reunalle ja lehtikaaliaidan toiselle; istutin maissit ja avomaankurkut; kylvin vihersipulin, istutin keltasipulin ja joitakin yrttejä. Persiljat ja kaupan salaatit ovat pärjänneet ihan hyvin, rucolan hentoisista taimista taisi selvitä hengissä sen sijaan vain pari. Fenkolia istutin kolme taimea, mutta vain yksi niistä näyttää pontevalta, yksi heikolta ja yhden joku oli käynyt nappaisemassa irti mullasta.

Kuva on lauantai-illalta, sunnuntaina potagerissa oli jo hieman enemmän elämää

Luumupuiden kukinta oli viikonloppuna parhaimmillaan.

Luumupuut 23.5.2015

Sunnuntai-iltana kävimme jälleen ajelemassa Huimalla. Pystyin jo rentoutumaan ja uppouduin välillä maisemiin - kunnes näin paikannimen, joka sisälsi sanan "hirvi" ja aloin ajatella hirvivaaraa. Hirviä loikkimassa tielle iltahämärässä, hirviä vaanimassa pusikossa, hirviä siellä ja hirviä täällä. Turvallisesti kuitenkin kotiin jälleen palasimme ja olin hyvilläni, että tuli lähdettyä.

Päivän huippu-uutinen: Bernd-pelargoni on nupullaan! Elämäni ensimmäinen ihan-melkein itse kasvatettu pelargoni (Bernd ja Gatwig -taimet olivat naistenpäivän lahjoja Miesihmiseltä). Tuskin uskallan hengittää sen lähellä, ettei se vain pudottaisi nuppuaan tai muuten nurpahtaisi.

Bernd Pelargoni

Synttärit

Eilen oli se päivä, kun täytin jälleen 29 vuotta (aika monetta kertaa).

Miesihminen halusi ostaa minulle lahjaksi jonkun puun tai pensaan, istutuskin kuulemma sisältyy lahjaan. No, minähän halusin vadelmaa. Lajikkeeksi valikoitui Jenkka.

Itselleen Miesihminen otti viherherukkaa (Venny) ja kun meillä on ollut puhetta viiniköynnöksestä niin nyt sekin tuli hankittua. Hazaine Sladkii -lajiketta ei ollut jäljellä kuin yksi taimi. Vasta jälkeen päin luin, että viiniköynnöksen taimet pitäisi ostaa vähintään lyijykynän paksuisina. Kovin ohut ja hento on tämän köynnöksen alku, mutta yritämme antaa sille hyvän hoidon.

Edessä loistava tulevaisuus viininviljelijänä Suomessa? Liityin tietysti heti Suomen Viininkasvattajien FB-sivun tykkääjäksi, jotta saisin kaikki ajankohtaiset vinkit ja sisäpiiritiedot viininviljelystä.

Synttäriaattoa juhlistettiin kuitenkin vielä tänä vuonna ostorypäleillä. Mukana oli tietysti myös Touko-aasi.

Syntymäpäivään mahtui myös ensimmäinen ajelu Huimalla eli Miesihmisen moottoripyörän kyydissä. Matkustaminen helpottui, kun ensimmäisten parinkymmenen kilometrin jälkeen lopulta lakkasin pitämästä henkisesti pyörää pystyssä ja hallinnassa. Alkumatkan ajan yritin hallita myös kaikkia muita tiellä liikkuvia, torjua jo etukäteen sinne mahdollisesti pyrkiviä metsäneläimiä, estää sadepilviä nousemasta taivaalle ja - no,  kaiken kaikkiaan pitää maapalloa radallaan. Raskas on vastuu moottoripyörän matkustajalla.